Copyright © 2019 taralange.fi. All rights reserved.

Vihermehut

Tyttäreni sairastui 7-vuotiaana yllättäen krooniseen munuaistautiin nimeltään nefroottinen syndrooma. Tauti on idiopaattinen, joka tarkoittaa, ettei syytä sairastumiseen tiedetä, eikä tiedetä parannuskeinoakaan.


Elimme aikamoisessa stressissä ja oravanpyörässä. Lääkkeitä tarvittiin, mutta lääkkeet aiheuttivat kauheita sivuoireita. Tyttäreni oli turvonnut, väsynyt, kärsi Cushingin oireyhtymästä, joka pullotti posket ja niskan ja kaulan ja vaikeutti hengittämistä ja teki äänen kimeäksi. Hänellä oli jatkuva nälkä. Vatsa oli niin turvonnut, että hänelle piti ostaa kaksi kokoa isompia housuja kuminauhavyötäröllä ja hänen mielialansa oli kuin vuoristorata. Ikävä ja tulehtunut nokkosrokkokin puhkesi stressistä. Kesä ja syksy 2012 olivat todella raskasta aikaa. Olin kolmen lapsen yksinhuoltaja ja aivan loppu.


Taistelu oli päästä eroon lääkkeistä, vaikka useinhan taistellaan terveeksi sairaudesta. Tyttärelläni oli relapsi relapsi jälkeen ja sytostaatteja tarjottiin joka kontrollikäynnillä kortisonin lisäksi. Paranemisesta tai vaihtoehdoista ei puhuttu, vain vahvemmista lääkkeistä. Lääkäreiden mukaan ruokavaliolla ei olisi mitään merkitystä.


Istuin iltaisin ja googletin kaiken tiedon, minkä löysin tästä harvinaisesta sairaudesta. Liityin kaikkiin ulkomaisiin vanhempien tukiryhmiin. Siellä moni oli saanut apua ruokavaliosta.


Aloin katsoa dokumentteja ruokateollisuudesta ja kun olin katsonut YouTubesta dokumentin Fat, sick and nearly dead, tiesin, että tyttäreni voisi parantua koko sairaudesta. Siinä Joe Cross pääsee eroon samasta lääkkeestä kuin tyttäreni - Prednisonista, laihtuu kymmeniä kiloja sekä paranee kroonisesta nokkosrokostaan mehustamisen ansiosta.

 

Katsoin päälle dokumentit Forks over Knives ja Food Matters ja homma oli sillä selvä. Keho osaa itse parantaa itsensä, jos siihen antaa sille mahdollisuuden! Olin siihen aina uskonut ja nyt uskoni oli niin vahva, että uskalsin uhmata lääkäreitä ja tehdä kaikkeni, että tyttäreni parantuisi.


Aloitin tiukan hypoallergeenisen dieetin ja aloitimme aamut juomalla vihermehuja. Pakkasin tyttärelleni eväät kouluun koko kevät lukukauden ajan. Puolen vuoden aikana tapahtui suuria muutoksia tytön ulkonäössä: turvotus laski, posket kaventuivat, ihon laatu parani entiselleen, mieliala oli tasainen ja tyttö, joka ennen uuvahti sohvalle kuuden aikaan illalla, oli täynnä energiaa. Nälkä lähti. Hän tiesi itsekin muutoksen aiheutuvan vihermehuista, ja vaikka maku ei ihan aina miellyttänyt, hän arvosti niitä ja joi aina ison lasin mukisematta.


Hän sai silti monta relapsia ja söi edelleen suurinta määrää kortisonia, mutta lääkkeiden minimaaliset sivuoireet antoivat hänelle ja meille uuden elämän. Unohdimme sairauden ja aloimme ELÄÄ!
 

Keskityimme henkiseen hyvinvointiin. Tytön fyysinen nälkä oli saatu taltutettua vihermehujen avulla, nyt oli henkisen nälän vuoro. Vietimme paljon aikaa luonnossa, joogasimme ja tutustuimme energioihin ja kehon viesteihin. Teimme kaikkea hullua ja uutta, nautimme elämästä, nauroimme paljon ja kotimme oli täynnä iloa ja rakkautta. Pieniä asioita osasi arvostaa ihan eri tavalla pimeän jakson jälkeen. Tyttärenikin uskoi parantuvansa ja sillä oli suurin merkitys.


Äidin intuitiolla tiesin, että kesällä 2013 keho oli jo parantunut. Näin sen myös lapseni silmistä ja olemuksesta. Hän oli aivan eri tyttö kuin ennen sairastumista. Ujosta ja vaatimattomasta tytöstä oli tullut itsevarma ja määrätietoinen. Sairaus oli saanut tyttäreni puhkeamaan kukkaan. Palasimme normaaliin ruokavalioon, sillä tiesin, että aamun vihermehusta tyttö sai kaiken tarvitsemansa paranemisprosessiinsa.


Tyttäreni on ollut terve yli viisi vuotta. Krooninen, mahdollisesti loppuelämän sairaus saatiin kuriin vuodessa, puolen vuoden ruokavaliolla ja mehustamisella sekä elämäntapamuutoksella. Munuaistauti on yksi mielenkiintoisimmista ja opettavaisimmista asioista mitä meidän koko perheelle on tapahtunut.


Nykyinen mieheni kiinnostui myös mehustamisesta, sillä näki tyttäressäni tapahtuneen uskomattoman muutoksen. Mieheni kärsi astmasta ja allergioista. Hän oli reilusti ylipainoinen ja oli syönyt lääkkeitä refluksitautiinsa 18 vuoden ajan. Minä tietenkin uskoin, että hänenkin krooniset vaivansa olivat parannettavissa, mutta en tuputtanut hänelle mitään, sillä tiedän, että parantumisen on lähdettävä omasta halusta. 

 

Hän osti itselleen mehustimen ja piti ensin kolmen päivän paaston. Mieheni hämmästyi sen vaikutuksesta niin, että alkoi suunnitella viikon mehupaastoa. Brittien mehugurun Jason Valen ohjeilla oma brittimieheni Jason joi viikon vihermehuja ja ei ole sen jälkeen syönyt pillerin pilleriä. Hän on myös laihtunut yli 20 kiloa mehustamisen avulla. Hän sanoo mehustamisen avulla löytäneensä uuden elämäntavan, yhteyden kehoonsa ja kirkkaan mielen.


Mehustaminen on simppeliä ja yksinkertaista ja edullistakin, kun ajattelee miten paljon terveyttä edistäviä aineita saa yhdestä mehulasista. Olemme tottuneet siihen, että kaikki on niin monimutkaista, että hämmästymme, emmekä usko, että joku näin simppeli juttu voisi toimia näin tehokkaasti. Omaa terveyden tilaa ja energiatasoaan voi todella parantaa ihan itse, tietämättä superfoodeista tai ravintolisistä yhtään mitään!

 

“Olemme aliravittuja vaikka syömme suuria määriä ravintoa!”


Syömme määrällisesti paljon, mutta kehomme silti huutaa nälkää, sillä emme saa nykyajan prosessoidusta ruuasta kaikkia niitä ravintoaineita joita tarvitsemme. Niitä ravintoaineita me tarvitsemme, jotta keho voi tehdä sen minkä osaa – parantaa itse itsensä.

 

Me tarvitsemme tien parantumiseen.  Ruokavalion avulla voimme konkreettisesti TEHDÄ jotain sen eteen, että parantuisimme ja se on monelle tärkeä ja iso askel. Kun alamme nähdä tuloksia, alamme uskoa parantumiseen, ja sitten olemmekin jo melkein perillä.


Koko tarinamme sairauden ajalta löytyy My kid has NS- blogista